Abstract Blur

BLOGI

Search
  • Tanssilähettiläät

Kesä 2021 oli meidän Tanssilähettiläiden kolmas kesä yhdessä työskennellen tai oikeastaan se oli yksi heinäkuinen viikko Ranualla. Tänä vuonna apurahoja ei vain herunut, joten valmistautuminen Sahojen Sinfoniaan typistyi muutamaan yhteiseen päivään Ranualla ennen varsinaista esiintymistä. Toki valmistelua esityksen eteen oli tehty pitkin vuotta, kuten haettu lukuisia apurahoja ja mietitty esityskonseptia. Eniten ja pisimpään esitystä oli valmistellut ranualaisten kanssa meidän Riina, joka toimi esityksen taiteellisena mentorina omalla henkilökohtaisella apurahallaan. Viime kesäisen työskentelyn jälkeen emme olleet juurikaan tavanneet toisiamme livenä vaan palaverit ja esityksen suunnittelu toteutuivat lähinnä Zoomissa.


Heinäkuun alussa mietin hiljaa mielessäni:

Miten ihmeessä saamme kasaan esityksen muutamassa päivässä, johon osallistuu meidän lisäksi kymmeniä meille ennestään tuntemattomia ihmisiä, joilla ei juurikaan ole kokemusta esiintymisestä? Miten ihmeessä edes meidän ryhmä saa muutamassa päivässä aikaiseksi jotain kelvollista lavalle vietävää? Mihin sitä on taas lupautunut?

Edellisestä esiintymisestäkin on jo pitkä tovi, kiitos koronan.

Jännittää. Ahdistaa. Epäilyttää.





Koittaa heinäkuun 20. päivä ja on aika lähteä Ranualle, jännitys.

Astun junaan suuntana Rovaniemi, jossa Kiira ja Marja odottavat minua jo. Juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi, helpotus.

Rovaniemellä meitä vastassa on Riina ja Riikka ja porukka on kasassa, ilo.

Menemme ruokakauppaan ja yhteiset aamupalaostokset on hetkessä tehty ja WeSharella kulut jaettu, naurahdus.

Saavumme Ikinevan taideresidenssiin Ranualle ja valtaamme samat huoneet kuin kaksi vuotta sitten, rauha.

Sauna laitetaan tulille ja esityksen suunnittelu pääsee vauhtiin, riemu.

Seuraavana päivänä Kirnun salissa tapaamme ensi kertaa muita esityksessä esiintyviä, läsnäolo.

Harjoitukset etenee tekemisen meiningillä, luottamus.

Esityspäivä koittaa, esitykset menee loistavasti ja loppukaronkassa laulu raikaa ja tanssijalka vipattaa, kiitollisuus.


Kiitos Kiira, Marja, Riina ja Riikka. Teidän kanssa on hyvä olla ja helppo työskennellä. Yhteistyö, luottamus, avoin keskustelu, vastuun jakautuminen ja nauru ovat meidän työryhmämme tukipilarit. Teidän kanssa työskentely sujuu kuin tanssi.

Toivottavasti taas ensi vuonna jatketaan siitä, mihin tällä kertaa jäätiin.

  • Lotta


17 views0 comments
  • Tanssilähettiläät


Tänä kesänä palasimme Ranualle paikallisen kulttuurin ystävän, Pasi Haarahiltusen kutsumana. Pasi on viimeisen kahden vuoden ajan haastatellut lähistön metsureita sekä heidän läheisiään kooten näistä tarinoista Sahojen sinfonia- esityskokonaisuuden.

Tämä monialainen esitys sai ensi-iltansa kahden esityksen voimin lauantaina 24.7.2021 upeissa puitteissa, Pasin itse rakentamassa Kirnun salissa. Tälle luonnonnäyttämölle kokoontui yhteen meidän tanssilähettiläiden lisäksi Cecilia- kuoro, kasa erilaisia muusikoita, tukillajuoksijat sekä kapellimestarin johtama moottorisahojen kuoro.


Tanssilähettiläiden, Riina Hosio toimi edeltävän vuoden, oman kaksi vuotisen apurahansa tukemana, Pasin mentorina ja apuna kaiken yhteenkokoamisessa sekä isossa roolissa ensi-ilta viikolla kaiken maaliin viemisessä. Hommaa riittikin sillä mukana oli iso joukko niin ammattilaisia, harrastelijoita kuin henkilöitä, jotka esiintyivät ensimmäistä kertaa elämässään ja monelle moni asia oli uutta. Toki ison kokonaisuuden yhteen pistäminen ja monen eri palasen yhteen sommittelu vaatii aina oman aikansa. Ryhmänä pääsimme jälleen löytämään uuden työskentelytavan, ottamaan erilaisia rooleja ja hyödyntämään kukin omia kokemuksiamme alalta.


Lopputuloksena syntyi kaksi esitystä missä koko esiintyjäjoukko sulautui mutkattomasti lavalla yhteen luoden ehjän kokonaisuuden. Yleisön palautteesta jäi päällimmäisenä mieleen toistuva kommentti siitä miten mitään vastaavaa ei ole päässyt aiemmin kokemaan ja kuinka merkitykselliseltä esitys tuntui. Meille päällimmäisenä mieleen jäi yhdessä tekemisen voima sekä paikallisen historian ja yhteisön tarinoiden tärkeys.


Kiitos ja kumarrus, oli kunnia olla osana toteuttamassa tätä esitystä sekä päästä työskentelemään tanssilähettiläs- työryhmän kanssa jo kolmatta kesää putkeen!


Kiira:)



36 views0 comments
  • Tanssilähettiläät

kepeä leikkisä kaunis

aava joki

aavasaksa

saksa miksi?

Sääskiä! tappaa!

verta!

hypähdän noidun nauran

olen niin pieni

koen aikaa ja jumaluutta



hypähdän ja riemuitsen - Riikka Tolonen

Paikka on Tornionjokilaakso. Se tietty paikka, vai koko laakso, kysyn itseltäni? Kunhan joki virtaa ja vaarat kohoavat rannoilta, koen sen kehossani hyvänä. Ylitornion tutut vaarat, rannat, joen kohdat – ne tiedän parhaiten, aistin muistaen.

Huh tämä kauneus

saa sydämeni sykkimään

Lykkimään ladulla

juosta ja nauraa

nauraa niin paljon

ja kukaan ei kuule

Ja kaikki kuulevat

vesi kantaa!

Se saa minut rauhoittumaan. Hengittämään syvään tai sitten hengittämään keuhkot pihalle, koska olenhan taas kerran lenkillä Palovaarassa, Aavasaksalla tai Ainiovaarassa. Aurinko tarttuu puiden lehtiin ja heijastaa valoa vilkahdellen. Suhina, tuulen ansiosta kuuluu korviini.

Katsoa ja

HAISTAA!

Tuoksuja lemuja löyhähdyksiä

raikasta sitä kaipaan

Sitten äänet


Pohjanmaalla oli aavaa eri tavalla kuin Aavasaksalla tai aavalla joella. Tasaisuus ei kuitenkaan kuvannut ihmisiä, joita tapasimme; he olivat ystävällisiä, avoimia ja räiskyviäkin. Koin ja elin Pohjanmaalla, tiedän Vaasasta, Kokkolasta ja Seinäjoesta hiukan enemmän. Mutta tunne Pohjanmaata, sitä en uskalla sanoa. Työskentelimme niin monessa paikkaa, eri tavoin ja samalla tavoin. Silti löysin työskentelyn pirstaleisuudesta ja pienistä kokemuksen palasista ilon. Ilon työskentelystä ja ilon Pohjanmaalta.

Vaihdan paikkaa

metrin

kilometrin

Ennen kuin olen saapumassa

heti lähtemässä

Kurkistan

Aivastan

EI

se ei ollut koronaa!

Tanssin itseni uuvuksiin

itseni unohtaen

Joukossa iloitsen

- Riikka Tolonen

31 views0 comments