Abstract Blur

BLOGI

Search
  • Tanssilähettiläät

Updated: Jun 18, 2020

Vuonna 2020 Tanssilähettiläät-työryhmä koostuu viidestä eri tanssilajin ammattilaisesta, jotka ovat kotoisin eri puolilta Suomea. Riina Hosiota (kansantanssi), Lotta Kaarlaa (musikaalitanssi), Kiira Kilpiötä (jazztanssi), Marja Rautakorpea (flamenco) ja Riikka Tolosta (nykytanssi ja irlantilainen tanssi) yhdistää kiinnostus monialaiseen yhteistyöhön ja halu tuoda taide, erityisesti tanssitaide, lähemmäksi ihmisiä.


Vuonna 2017 Tanssin talolla aloitti toimintansa 14 lähettilään joukko, jonka kokosi Tanssin talon silloinen ohjelmasuunnittelija Kaari Martin. Heidän päätehtävänään oli vahvistaa vuoropuhelua Tanssin talon ja tanssin eri lajien välillä. Samalla he kokosivat tietoa eri lajien toimijoista, tapahtumista ja verkostoista. Kaikkien lähettiläiden esittelyt löydät silloisen TT:n verkkosivuilta, tämän linkin takaa: https://tanssintalo.fi/tietoa-tanssista/

Lähettiläsjoukko kokoontui yhteen kolme kertaa vuoden aikana mm. tuolloin Kaapelitehtaalla järjestetyn Kiertoliike-tapahtuman väittelyyn. Yhteisten kokoontumisten lisäksi lähettiläät työstivät omasta tulokulmastaan tietopaketin Tanssin talolle. Tietopakettien kokoamisella pyrittiin näkemään ja huomioimaan tanssin moninainen sekä moniääninen kenttä laajasti. Varsinainen Tanssin talon aloittama lähettilästoiminta päättyi vuoden 2017 lopussa. Osa vuonna 2017 aloittaneista lähettiläistä jatkoi kokoontumista Tanssin hyvä -toimintatutkimuksen koolle kutsumina. Tanssilähettiläistä muodostettiin oma fokusryhmä, johon kutsuttiin lisää jäseniä vielä vuonna 2018 kattamaan niin sanotusti puuttuvat tanssilajit. Tämä fokusryhmä kokoontui keskustelemaan mm. tanssin asemasta, saavutettavuudesta ja tanssin yhteisestä tulevaisuudesta Suomessa. Näiden keskusteluiden myötä me, osa lähettiläistä, loimme yhteisen Kesätyötä tanssitaiteilijalle -hankkeen tavoitteenamme saada jotain konkreettista aikaan tanssin aseman puolesta. Hanke toteutettiin itsenäisesti, ilman Tanssin taloa, jonka edistymistä seurasimme uteliain mielin. Työryhmän nimeksi valikoitui luontevasti Tanssilähettiläät, koska se kuvaa hyvin työryhmämme toimintaa ja tarkoitusta. Kesän 2019 hankkeen myötä syntyi Paikan tanssi -konsepti, jonka parissa Tanssilähettiläät-työryhmä edelleen työskentelee. Tanssin talon vuoden 2017 pyrkimys kattaa kaikki tanssilajit näkyy edelleen Tanssilähettiläät-työryhmän toiminnassa. Tunnustamme erilaiset tulokulmamme tanssiin työskennellen silti yhteisessä sujuvassa vuorovaikutuksessa, sillä avoin dialogi ja demokraattinen päätöksenteko ovat meille tärkeäitä. Monilajisuus saa näkyä, ja se on ennen kaikkea rikkautta. Lisäksi me, Tanssilähettiläät-työryhmä, haluamme jakaa tanssin ilosanomaa mahdollisimman laajalle: tanssin kuuluu olla saavutettavaa kaikille ja se voi ja saa olla osa kenen tahansa olemista omalla tavallaan. Tanssin moninaisuus ja halu puolustaa tanssia ja sen asemaa yhteiskunnassa yhdistää meitä. Tanssi yhdistää meitä. Tanssilähettiläät-työryhmän puolesta, Riina Hosio






28 views0 comments

Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat ry:n jäsenlehdessä Liitoksessa 4/2019 julkaistiin pohdiskeleva artikkeli hankkeemme oivalluksista ja haasteista Riikan kirjoittamana! Tässä poimintoja jutusta vielä muille kuin lehden saajille:


"Kohtaamisia, etsintää ja oivalluksia Ranualla – kesätyötä tanssitaiteilijalle hankkeesta

Toteutimme kesätyötä tanssitaiteilijalle -hankkeen kesällä 2019. Työskentelymme alkoi Tampereella Liikelaituri residenssissä työskentelytapojen kehittämisellä. Keskeisin työskentelyjaksomme tapahtui Ranualla yhteistyössä Ranuan kunnan kanssa ja päättyi taiteelliseen ulostuloon, Paikan tanssi -teokseen.


Työryhmämme muodostui Tanssin hyvä -toimintatutkimuksen osana toimineen tanssilähettiläät -fokusryhmän kautta, josta hanketta ryhtyivät työstämään Riina Hosio, Lotta Kaarla, Kiira Kilpiö, Marja Rautakorpi ja Riikka Tolonen. Marja-Liisa Truxin ja Isto Turpeisen mahdollistamat kohtaamiset ja ammattilaisuuden pohtiminen toimivat liikkeellepanijana keskusteluun tanssitaiteilijoiden ja -opettajien kesätyöttömyydestä, joka muodostui lähtökohdaksi toiminnallemme.


Tavoitteemme hankkeella oli suunnata katse kuntien suuntaan kesätyöttömyysongelman ratkaisemiseksi sekä etsiä keinoja tanssitaiteilijoiden työllistymismahdollisuuksien lisäämiseksi monipuolistamalla rahoituspohjaa. Yhteistyö Ranuan kunnan kanssa varmistuikin heti hankkeen alkupuolella ja toimi näin perustana, jonka päälle aloimme hanketta rakentaa. Lisäksi tavoitteenamme oli lisätä taiteen saavutettavuutta maakunnissa sekä rakentaa pitkäjänteinen konsepti työskentelylle, joka kantaa tulevaisuuteen. Tämän toteutimme konkreettisesti paikallisuus -teemallamme, jota voimme soveltaa missä tahansa paikassa myös tulevaisuudessa.


Pohdimme työskentelyn eettisiä käytänteitä tullessamme Ranuan ulkopuolelta ja perustavanlaatuiseksi lähtökohdaksemme muodostui pyrkimys tasa-arvoiseen kohtaamiseen ranualaisten kanssa. Taiteellinen tutkimuskysymyksemme oli, mitä paikallisuuden määrityksiä ja merkityksiä ranualaisilla on? Koemme tulkitsijan position tiedostamisen olevan erityisen tärkeää, sillä taiteellisen tulkinnan tekeminen on valtaa sisältävä etuoikeus. Pyrimme työryhmänä jatkuvasti reflektoimaan työskentelymme eettisyyttä. Ranualaisten kohtaamiset olivat kaikki ainutlaatuisia, ja kirjon ja erilaisuuden ymmärtäminen yhteisön sisällä on olennaista tulkitsijan roolissa. Tärkeänä koettu toimintamme ydin on, ettemme tuo taidetta paikkaan, vaikkapa kiertueen muodossa, vaan taide syntyy paikassa, ihmisten keskellä ja heidän ehdoillaan. Tämä konkretisoitui muun muassa kokiessamme yhteisön lämpöä saadessamme mukaamme paikallisen pelimannin, jonka kylällä kiertänyt sana tanssitaiteilijoista löysi. Lisäksi mahdollisuus teoksen jälkeen kohdata taiteilijoiden kanssa toimii valtarakenteita ja muureja purkavana, mitä toteutimme teoksen jälkeen yhteistanssin poloneesin muodossa. Meille on tärkeää kestävät ja ekologiset työtavat, sillä ne lisäävät työn jatkuvuuden turvaamista. Tärkeä on nostaa tässä yhteydessä myös työryhmämme sisäiset työskentelytavat, joita kuvaa tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus ja aktiivinen vastuunkanto sekä turvallinen ilmapiiri, jossa myös hauraat ajatukset tulevat kuuluville.

Koimme onnistuneemme kantaessamme esitysiltana lisätuoleja yleisölle. Väestöön suhteutettuna yleisömäärä oli suuri, sillä oletettavasti uskonnollinen vakaumus esti osaa väestöstä tulemasta katsomaan lopullista teosta. Paikan tanssi -teos oli prosessin arjesta kohotettu päätepysäkki, mutta yhtä oleelliseksi, ellei tärkeämmäksi, muodostui tanssin jalkautuminen helposti lähestyttävänä asiana kylällä, torilla ja muissa eri paikoissa. Meidän tunnistamistamme edisti paikallislehdissä julkaistut etukäteisjutut sekä tunnistettavat paidat. Eräskin autoilija hiljensi, rullasi ikkunansa auki ja kävi porisemaan: ”Tekös niitä tanssilähettiläitä olette?”. "


Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan Liitos lehdessä 4/2019.

17 views0 comments
  • Tanssilähettiläät

Paikallisuus on minulle tunne siitä, että tiedän, minne olen menossa (ilman navigaattoria). Voin huoletta kokeilla uutta reittiä, vaikka joutuisinkin hetkellisesti harhaan, sillä löydän kuitenkin aina lopulta perille. Aikaisemmat jalanjälkeni sekä ympäröivät muistoni ja kokemukseni johdattelevat minut oikeaan paikkaan. Ymmärrän paikan logiikan ja tunnen sen energian, joten voin heittäytyä sen vietäväksi.


Luonto, ihmiset ja kulttuuri luovat paikan hengen ja sisällön, kodin tunnun. Usein vasta niiden puuttuessa olen huomannut niiden merkityksen. Luonto rauhoittaa minua, ihmisten kanssa voin jakaa naurut ja itkut ja kulttuuri pitää elämän inspiroivana. 


Ihmisissä näen paikallisuuden tavoissa olla, kohdata, kommunikoida ja toimia. Näistä erityisesti kommunikaation tavat, kuten kieli ja eleet, kiehtovat minua. Kiinnitän usein paljon huomiota ihmisten murteisiin, sanavalintoihin ja puhetapaan. Ne kertovat yllättävän paljon esimerkiksi henkilön luonteesta ja kehon luonnollisesta toiminnan temposta. Hän, joka puhuu verkkaiseen sävyyn, ei usein ole ensimmäisenä juoksemassa paikasta toiseen.


Paikallisuutta pohtiessa huomaan eläväni oman paikallisuuteni murroksessa. Monen paikkakunnan kautta vuosi sitten Vantaalle muuttaneena minua pohdituttaa, mikä tai kuka määrittelee, milloin ulkopaikkakuntalaisesta tulee paikallinen. Teoriassa olen vantaalainen, mutten koe kuitenkaan tuntevani Vantaata vielä kovin hyvin. Sinne saattaisin eksyä. En siis ole paikallinen. Tampere on minulle hyvin läheinen kotikaupunki, vaikka oikeastaan asuin lapsuuteni Tampereen kupeessa Lempäälässä. Nyt Tampere on muuttunut paljon, enkä tunne kaupungin uusia kulmia. Sinne en kuitenkaan eksyisi, mutten myöskään ole paikallinen. Ehkäpä oma paikallisuuteni on kuin tilkkutäkki, jossa on pala Vantaata, pala Tamperetta ja liuta muita minulle läheisiä paikkoja. 


Leppoisaa oleskelua.

Tanssijuuteni kiteytyy seuraaviin kolmeen teemaan tai väittämään: 


Tanssija on myös muusikko. Flamencotanssijana minua kiinnostaa liikkeen rytmisyys ja musikaalisuus. Jalkojen koputusten ohella myös kehon äänetön liike on minulle rytmiikkaa, visuaalista musiikkia. Kiinnitän paljon huomiota myös liikkeen fraseeraukseen ja innostun kaikenlaisista rytmikikkailuista.

Tanssi on dialogia. Tanssi on minulle tapa kommunikoida. Kertoa jotakin. Jakaa jotakin. Parhaiten sytyn, kun pääsen työskentelemään jonkun kanssa vuorovaikutteisesti. Silloin koen, että tanssini herää eloon aivan uudella tasolla ja saavutan jotain sellaista, joka pysäyttää ajan ja voin vain olla hetkessä.

Monialainen yhteistyö on mahdollisuus. Monialainen yhteistyö inspiroi minua suunnattomasti, sillä se tarjoaa esteettisesti vapaan alustan jonkin uuden syntymiselle. Perinne on ponnistuslauta ja turvapaikka, jonne voi tarpeen tullen palata hakemaan rakennusaineita, mutta uudistus tapahtuu rajojen tuntumassa ja eri reittien risteyksissä.

- Marja


Työryhmän sanoin:

Marja kykenisi tarvittaessa ääninäyttelemään kokonaisen piirretyn. Hänellä on sosiaalinen herkkyys huipussaan, ja hän taitaa monien lankojen yhtäaikaisen pitelyn. Marja on helposti innostuva, looginen ja omaa supersankarivaistot. Hänen kehossaan näyttäytyvät tuli, vesi, ilma ja maa yhtäaikaisesti. Jos Marja olisi eläin, hän olisi japaninmakaki.

162 views0 comments