Abstract Blur

BLOGI

Search
  • Tanssilähettiläät

Olen kotoisin Suomen länsirannikolta Pietarsaaresta, josta olen muutaman mutkan, Kuopion, Tukholman, Dublinin ja Helsingin, kautta päätynyt Tampereelle. Tampere tuntuu nykyisin kodilta ja sydämen turvapaikalta. Siinä meni tovi, kunnes löysin oman paikkani yhteisössä, ja kun se löytyi, en enää sitä toiseksi vaihtaisi. Paikallisuus on minulle sitä, että perhe ja ystävät ovat lähellä ja että yhteisössä on oma paikka, jossa on hyvä olla. Kodistani löytyy myös lempipaikkani: oma puusauna ja sen hellät löylyt.


Minulla on tutkimusmatkailijan luonne ja sydän sykkii matkustamiselle ja vieraille kulttuureille. Matkustaminen ja asuminen ulkomailla ovat avartaneet katsettani paikallisuudesta ja osoittaneet sen, mikä tekee erilaisista paikoista erityisiä. Ranua on osoittautunut yllätysten paikaksi. Olen kohdannut erittäin sydämellisiä, avoimia ja rehtejä ihmisiä ja löytänyt itseni paikoista, joihin en olisi ikinä kuvitellut eksyväni. Olen onnellinen tässä ja nyt näistä upeista kokemuksista, jotka saan jakaa muiden tanssilähettiläiden kanssa.



Kirnun Salissa

Tanssijuus on kuin kumpuinen ja mutkikas metsäpolku tiheässä metsässä kohti tuntematonta päämäärää. Välillä eksyn ja välillä haluaisin kääntyä takaisin ja valita täysin uuden reitin. Onneksi luottamus kasvaa mitä syvemmälle metsään menen. Tässä ja nyt on hyvä olla. Menneisyyttä en voi muuttaa enkä tulevaisuutta ennustaa. Uskallan luottaa omaan tanssijuuteeni ja siihen, että metsäpolku johdattaa minut perille enemmin tai myöhemmin.

Liikkeellinen kotini on musiikkiteatteri ja musikaalit. Rakastan musikaaleja, joissa saan kokea tunteiden vuoristorataa. Parasta musiikkiteatterissa ja musikaaleissa on se, että se ei rajaudu yhteen tanssityyliin, vaan se voi olla mitä vaan; balettia, jazzia, salsaa tai vaikka hiphoppia. Vahva mottoni on, että tanssi kuuluu kaikille ja kaikkialle. Anna liikkeen viedä ja nauti elämästä tässä ja nyt.


- Lotta

Työryhmän sanoin:

Lotta on kannustava, lempeä, määrätietoinen ja osaa nauttia elämän yksityiskohdista. Hän laskeutuu hetkeen tietäen mistä tulee ja minne on menossa. Hän on empaattinen sekä avoin uusille kohtaamisille ja tilanteille, ja toimii tarvittaessa rauhoittavana elementtinä kuumentuvissa tilanteissa. Jos Lotta olisi eläin, hän olisi ruskea karhu.

124 views0 comments
  • Tanssilähettiläät

Ylitornio, kotikuntani, kantaa värejä ja muistoja. Mielikuvat vaaroista laakson molemmin puolin tulvahtavat mieleeni, kun joku kysyy kotipaikkaani. Aava Tornionjoki, luonasi rauhoitun.


Paikallisuus tiivistyy yhteiseen muistiin. Olemme Ranualla kuunnelleet tarinoita, jotka ovat tuoneet meidät myös muistojen äärelle. Mukana on ollut sekä yksin kerrottua tarinaa suvun omista polveavista ylpeydenaiheista, että kerrontaa kollektiivisesta täkäläisestä kampanisujen tekotavasta. Olen itse tässä Paikan tanssi -esityksen prosessissa huomannut suhteuttavani Ranuaa Ylitornion kanssa: ”meillä tehdään niin” ja ”meillä myös näin”. Paikallisuus ilmentyykin näin yhteisissä tekemisen tavoissa ja olemuksessa.


Toisaalta yhteisen muistin lisäksi paikan sisällä on valtava kirjo vivahteita. Yksittäiset ihmiset voivat tehdä omia väripilkkujaan paikkaan, niin huomaamattomina eleinä kuin tannerta tömäyttäen.


Pirskahtelevaa naurua luonnon lähellä.

Tanssijuuteni on liikkeessä pysyvää, jatkuvasti muuttuvaa ja muokkautuvaa. Tanssijuus on kuin sipuli. Ydin pysyy samana, mutta kerrokset kasvavat ajan myötä ja muuttavat kokonaisuutta. Mullan rikkaudet ravitsevat, aurinko pitää yllä ja hetkittäinen vesisade elvyttää. Tanssijana kaipaan välillä tuota kaiken uudistavaa ja puhdistavaa vettä. Veden puhdistus saattaa tulla monessa muodossa, metsäkävelynä, uutena tiiviskurssina, projektina tai akateemisena opiskeluna. Sen kautta löydän taas kaipaavani uudenlaisen kerroksen tanssijuuteeni.


Opiskelen tällä hetkellä taiteensosiologiaa Joensuun yliopistossa. Opiskelussa erilainen fokus ja olemisen tapa suhteessa tanssityöskentelyyn on tuonut perspektiiviä myös omaan tanssijuuteeni. Haen suhdettani liikkeellisen työn ja opiskelun välillä. Se, mihin sijoitun näiden kahden välissä, tulee varmasti muuttumaan ja hakemaan muotoaan – eläen kuten Tornionjoki.


- Riikka


Työryhmän sanoin:

Riikka on filosofinen luonnonlapsi, joka katsoo maailmaa uteliaasti ihmetellen ja rakastaa epäsymmetriaa. Hän elelee mahdollisuuksien risteyksessä tunnustellen ja aistien herkästi kaikkien suuntien sävyt ja värähtelyt kehossaan. Jos Riikka olisi eläin, hän olisi lumikko.

98 views0 comments
  • Tanssilähettiläät

Olen tämän työryhmän ainoa jäsen, joka on asunut koko ikänsä Helsingissä, tarkemmin vielä Itä-Helsingissä. Tätä proggista tehdessä ja varsinkin nyt täällä Ranualla ollessa ja sitä tutkiessa olen pistänyt merkille, kuinka oleellinen tämä paikan tarkentaminen on minulle. Kaikki minulle tärkeät paikat löytyvät sieltä. Molemmat mummolat Kontula-Mellunmäki-akselilta, lapsuudenkoti Vallilassa ja kaikki omat kodit ovat olleet Itä-Helsingissä. Siellä on tietynlainen viba, johon oon kasvanu, joka tekee siitä kodin tuntuisen ja joka on varmasti isona vaikuttimena siihen, että paikannan itseni sinne. 


On ollut upeaa tutkia omaa paikallisuuttaan ja sitä, mikä siinä on itselle tärkeää ja samalla saada seurata vierestä muiden tutkimusmatkaa aivan eri lähtökohdista. Mun ei oo ikinä tarvinnu miettiä muuttoa muualle sen takia, että jotain ei löytyisi sieltä, mistä olen kotoisin. Mulla on aina ollu kaikki sukulaiset samassa kaupungissa, ja olen saanut viettää niin paljon aikaa mummolassa kuin olen halunnut. Toisaalta välillä kadehdin sitä, etten voi lähteä mummolaan jonnekin kauas levähtämään tai, etten voi jakaa tarinoita ’omasta kaupungistani’ samalla tavalla, koska kaikki muutkin tietävät millainen se on. 


Olen myös miettinyt sitä, kuinka paljon ’muualla’ asuminen kasvattaa ja harmitellut sitä, että olen asunut koko ikäni samassa kaupungissa. Toki matkustellessa tulee pohtineeksi omaa suhdettaan suomalaisuuteen ja Helsinkiin, joka usein tuntuu liian pieneltä ja kulttuurisesti väärältä paikalta minulle. Perhe ja ystävät sekä jonkinlainen turva ja tuttuus ovat niitä asioita, jotka minut yhdistää ja juurtaa Helsinkiin, Itä-Helsinkiin.

Vein Snoopin möksälle.

Tanssijuudesta ensimmäisenä tällä hetkellä mieleen tulee oman tanssijuuden hyväksyminen: itsensä hyväksyminen sekä tanssijana, koreografina että opettajana. Koen itseni jazz-tanssijaksi, joka fuusioi tyyliinsä show- ja hiphop-tyylejä nykytanssimetodeja käyttäen. 

Pitkään koin ongelmalliseksi sen, etten kuulu tarpeeksi mihinkään muottiin. En ole tarpeeksi taiteellinen nykytanssijaksi, en ole tarpeeksi lajissa sisällä ollakseni hiphop-tanssija. Pelkkänä jazz-tanssijana en ole tarpeeksi kiinnostava. 


Viime vuosien aikana olen oppinut arvostamaan omaa monipuolisuuttani ja päästämään irti jonkinlaisesta liiallisesta lajirajojen analysoimisesta. Oman tyylin löytäminen ja sen jatkuva kehittäminen ovat vapauttaneet minua. Nautin yhtä paljon sekä kaupallisten keikkojen että taiteellisten teosten tekemisestä, eikä kumpikaan sulje toistaan pois. Saan tehdä kaikkea ja koen olevani siihen oikeutettu. En enää yritä tunkea itseäni johonkin muottiin, jota ei ole olemassa, vaan voin luoda sellaisen itse itselleni:) 


- Kiira


Työryhmän sanoin:

Kiira on rohkea ja rehellinen toiminnan nainen. Aito, välitön, suora. Hänen jatkuva groove ja hersyvä olemus valaisee koko huoneen ja pitää työryhmän käynnissä. Jos Kiira olisi eläin, hän olisi leijonaemo. 

170 views0 comments