Search
  • Tanssilähettiläät

ESITTELYSSÄ KIIRA KILPIÖ

Olen tämän työryhmän ainoa jäsen, joka on asunut koko ikänsä Helsingissä, tarkemmin vielä Itä-Helsingissä. Tätä proggista tehdessä ja varsinkin nyt täällä Ranualla ollessa ja sitä tutkiessa olen pistänyt merkille, kuinka oleellinen tämä paikan tarkentaminen on minulle. Kaikki minulle tärkeät paikat löytyvät sieltä. Molemmat mummolat Kontula-Mellunmäki-akselilta, lapsuudenkoti Vallilassa ja kaikki omat kodit ovat olleet Itä-Helsingissä. Siellä on tietynlainen viba, johon oon kasvanu, joka tekee siitä kodin tuntuisen ja joka on varmasti isona vaikuttimena siihen, että paikannan itseni sinne. 


On ollut upeaa tutkia omaa paikallisuuttaan ja sitä, mikä siinä on itselle tärkeää ja samalla saada seurata vierestä muiden tutkimusmatkaa aivan eri lähtökohdista. Mun ei oo ikinä tarvinnu miettiä muuttoa muualle sen takia, että jotain ei löytyisi sieltä, mistä olen kotoisin. Mulla on aina ollu kaikki sukulaiset samassa kaupungissa, ja olen saanut viettää niin paljon aikaa mummolassa kuin olen halunnut. Toisaalta välillä kadehdin sitä, etten voi lähteä mummolaan jonnekin kauas levähtämään tai, etten voi jakaa tarinoita ’omasta kaupungistani’ samalla tavalla, koska kaikki muutkin tietävät millainen se on. 


Olen myös miettinyt sitä, kuinka paljon ’muualla’ asuminen kasvattaa ja harmitellut sitä, että olen asunut koko ikäni samassa kaupungissa. Toki matkustellessa tulee pohtineeksi omaa suhdettaan suomalaisuuteen ja Helsinkiin, joka usein tuntuu liian pieneltä ja kulttuurisesti väärältä paikalta minulle. Perhe ja ystävät sekä jonkinlainen turva ja tuttuus ovat niitä asioita, jotka minut yhdistää ja juurtaa Helsinkiin, Itä-Helsinkiin.

Vein Snoopin möksälle.

Tanssijuudesta ensimmäisenä tällä hetkellä mieleen tulee oman tanssijuuden hyväksyminen: itsensä hyväksyminen sekä tanssijana, koreografina että opettajana. Koen itseni jazz-tanssijaksi, joka fuusioi tyyliinsä show- ja hiphop-tyylejä nykytanssimetodeja käyttäen. 

Pitkään koin ongelmalliseksi sen, etten kuulu tarpeeksi mihinkään muottiin. En ole tarpeeksi taiteellinen nykytanssijaksi, en ole tarpeeksi lajissa sisällä ollakseni hiphop-tanssija. Pelkkänä jazz-tanssijana en ole tarpeeksi kiinnostava. 


Viime vuosien aikana olen oppinut arvostamaan omaa monipuolisuuttani ja päästämään irti jonkinlaisesta liiallisesta lajirajojen analysoimisesta. Oman tyylin löytäminen ja sen jatkuva kehittäminen ovat vapauttaneet minua. Nautin yhtä paljon sekä kaupallisten keikkojen että taiteellisten teosten tekemisestä, eikä kumpikaan sulje toistaan pois. Saan tehdä kaikkea ja koen olevani siihen oikeutettu. En enää yritä tunkea itseäni johonkin muottiin, jota ei ole olemassa, vaan voin luoda sellaisen itse itselleni:) 


- Kiira


Työryhmän sanoin:

Kiira on rohkea ja rehellinen toiminnan nainen. Aito, välitön, suora. Hänen jatkuva groove ja hersyvä olemus valaisee koko huoneen ja pitää työryhmän käynnissä. Jos Kiira olisi eläin, hän olisi leijonaemo. 

160 views0 comments

Recent Posts

See All