Search
  • Tanssilähettiläät

ESITTELYSSÄ MARJA RAUTAKORPI

Paikallisuus on minulle tunne siitä, että tiedän, minne olen menossa (ilman navigaattoria). Voin huoletta kokeilla uutta reittiä, vaikka joutuisinkin hetkellisesti harhaan, sillä löydän kuitenkin aina lopulta perille. Aikaisemmat jalanjälkeni sekä ympäröivät muistoni ja kokemukseni johdattelevat minut oikeaan paikkaan. Ymmärrän paikan logiikan ja tunnen sen energian, joten voin heittäytyä sen vietäväksi.


Luonto, ihmiset ja kulttuuri luovat paikan hengen ja sisällön, kodin tunnun. Usein vasta niiden puuttuessa olen huomannut niiden merkityksen. Luonto rauhoittaa minua, ihmisten kanssa voin jakaa naurut ja itkut ja kulttuuri pitää elämän inspiroivana. 


Ihmisissä näen paikallisuuden tavoissa olla, kohdata, kommunikoida ja toimia. Näistä erityisesti kommunikaation tavat, kuten kieli ja eleet, kiehtovat minua. Kiinnitän usein paljon huomiota ihmisten murteisiin, sanavalintoihin ja puhetapaan. Ne kertovat yllättävän paljon esimerkiksi henkilön luonteesta ja kehon luonnollisesta toiminnan temposta. Hän, joka puhuu verkkaiseen sävyyn, ei usein ole ensimmäisenä juoksemassa paikasta toiseen.


Paikallisuutta pohtiessa huomaan eläväni oman paikallisuuteni murroksessa. Monen paikkakunnan kautta vuosi sitten Vantaalle muuttaneena minua pohdituttaa, mikä tai kuka määrittelee, milloin ulkopaikkakuntalaisesta tulee paikallinen. Teoriassa olen vantaalainen, mutten koe kuitenkaan tuntevani Vantaata vielä kovin hyvin. Sinne saattaisin eksyä. En siis ole paikallinen. Tampere on minulle hyvin läheinen kotikaupunki, vaikka oikeastaan asuin lapsuuteni Tampereen kupeessa Lempäälässä. Nyt Tampere on muuttunut paljon, enkä tunne kaupungin uusia kulmia. Sinne en kuitenkaan eksyisi, mutten myöskään ole paikallinen. Ehkäpä oma paikallisuuteni on kuin tilkkutäkki, jossa on pala Vantaata, pala Tamperetta ja liuta muita minulle läheisiä paikkoja. 


Leppoisaa oleskelua.

Tanssijuuteni kiteytyy seuraaviin kolmeen teemaan tai väittämään: 


Tanssija on myös muusikko. Flamencotanssijana minua kiinnostaa liikkeen rytmisyys ja musikaalisuus. Jalkojen koputusten ohella myös kehon äänetön liike on minulle rytmiikkaa, visuaalista musiikkia. Kiinnitän paljon huomiota myös liikkeen fraseeraukseen ja innostun kaikenlaisista rytmikikkailuista.

Tanssi on dialogia. Tanssi on minulle tapa kommunikoida. Kertoa jotakin. Jakaa jotakin. Parhaiten sytyn, kun pääsen työskentelemään jonkun kanssa vuorovaikutteisesti. Silloin koen, että tanssini herää eloon aivan uudella tasolla ja saavutan jotain sellaista, joka pysäyttää ajan ja voin vain olla hetkessä.

Monialainen yhteistyö on mahdollisuus. Monialainen yhteistyö inspiroi minua suunnattomasti, sillä se tarjoaa esteettisesti vapaan alustan jonkin uuden syntymiselle. Perinne on ponnistuslauta ja turvapaikka, jonne voi tarpeen tullen palata hakemaan rakennusaineita, mutta uudistus tapahtuu rajojen tuntumassa ja eri reittien risteyksissä.

- Marja


Työryhmän sanoin:

Marja kykenisi tarvittaessa ääninäyttelemään kokonaisen piirretyn. Hänellä on sosiaalinen herkkyys huipussaan, ja hän taitaa monien lankojen yhtäaikaisen pitelyn. Marja on helposti innostuva, looginen ja omaa supersankarivaistot. Hänen kehossaan näyttäytyvät tuli, vesi, ilma ja maa yhtäaikaisesti. Jos Marja olisi eläin, hän olisi japaninmakaki.

162 views0 comments

Recent Posts

See All